Kulunut viikko tuntui pitkästä aikaa taas "normaalilta". Töitä tuli painettua aamusta iltaan. Päivät leipätyön parissa, illat erään freelance-proggiksen parissa, jossa deadline heinäkuun loppu. Miksi nämä hommat pitää aina tehdä vasta viime-tingassa? No ehkä juuri siksi, että silloin se työskentely on oikeasti tehokasta. Ja kun kyse on urakkaluonteisesta työstä, niin onhan se kannnattavampaakin hoitaa hommat pois tehokkaasti. Seli seli...

Oli ehkä pienoinen järkytys, miten kesä, loma ja opiskelun kasaamien stressien purkautuminen voi muuttaa ihmistä. Ei ole sitten 14-vuotiaana koetun teini-helvetin jälkeen mennytkään näin lujaa. Pahaa tekee ja fiilikset eivät vieläkään ole ihan balansissa. Viinaa, tupakkaa, N... Hmm... ihmissuhteita, pienemmästäkin menee pää pyörälle. No mutta, eikös se elämän ensimmäinen kesäloma pidäkkin olla ikimuistoinen? :)

Eilen vietettiin Inkan 6-vuotissynttäreitä. On se jännä miten pienillä asioilla voi lapsen sydämen saada sykkimään onnesta. Etukäteen oli jo sovittu, että Inkalle tämän vuoden synttärilahja on oma huone, mutta kyllä se oli mahtava fiilis herättää Inka (joka oli kömpinyt taas vaihteeksi isin viekkuun), toivottaa hyvää syntymäpäivää ja kehottaa menemään tarkastamaan sänkynsä. Ajaijai... Paljon se ottaa, paljon se antaa.

Tänään tuli kipinä aloittaa inventaario, joka odottaa viimeistään muuton yhteydessä. Romua tuli kannettua 8 muovisäkkiä ulos. Sitten kauppaan ja vain kolme uutta muovisäkkiä tuli tilalle... No, miinuksen puolelle se tavaramäärä kuitenkin jäi, mutta ehkä pitäisi panostaa tuohon elintason nostamiseen vasta sen muuton jälkeen, huomattavasti vähemmän muutettavaa nimittäin sillä tavoin.

Äh, ei tässä kirjoittamisessa ole nyt päätä eikä häntää. Parempi painua jo nukkumaan ja huomenna uudella innolla puurtamaan työviikkoa pois alta. Ensiviikonloppuna luvassa taas rentoa meininkiä splättiksen parissa.