Taas hetki vierähtänyt viime bloggauksesta. Väliin mahtuu monta pientä ja suurta asiaa. Asiat suuruusjärjestykseen.

Oma asunto. Pienen ikäni olen uhonnut ostavani oman asunnon, heti kun se vain on mahdollista. Työsuhteeni vakinaistamisesta ei montaa viikkoa kerennyt kulumaan, kun tämä uho kävi toteen. Asuntoa oli tullut katseltua jo pidemmän aikaa, mutta vasta muutama viimeinen kuukausi aktiivisesti ja totuus oli, että omaan budjettiin sopivia kolmioita ei Hyvinkäältä löytynyt kuin Paavolasta - Hyvinkään Bronxista. Ei Paavolassa sinänsä mitään vikaa, kun yksikseen asustelisi, mutta Inkaa en sinne lähtisi kasvattamaan. Netissä eräänä iltana surffaillessani ja taas asuntoja selatessani törmäsin ensimmäisen kerran kolmioon, johon ehkä periaatteessa oli varaa. Peruskunnoltaan ihan ok rivitalon pääty muutaman kilometrin päässä keskustasta. 3h + kk. Tapetit, lattia ja maalit jostain 80-luvulta. Noh keittiö ja kylppäri oli sentään remontoitu yhdeksän vuotta sitten - vaikkakin maailma muuttuu yllättävän paljon yhdeksässä vuodessa. Jätin tarjouksen sillä mielellä, että asunto ei ikinä lähtisi siihen hintaan, mutta myyjällä oli näemmä jo kiire uuteen asuntoon, joten yllättävää kyllä, kaupat tuli. Halvemmasta hinnasta johtuen rahaa luonnollisesti jäi myös remppaamiseen. Syksyllä odottaa kiireinen viikko, kun pitäisi ainakin olohuone saada kuntoon ja muutettua. Stressiä, stressiä, mutta kuten sanottu, sopivan stressin alla meikäläinen toimii ainakin tuplateholla.

Kesäloma. Elämäni ensimmäimen palkallinen kesäloma. Täysi kuukausi pelkkää laiskottelua. HAH - niinhän sitä kuvitteli! Ensinnäkin loma lyheni samantien asunnonoston jälkeen viikolla, yksi viikko täytyy varata syksyllä remonttiin ja muuttoon. Toiseksi ei tässä ole vielä perseelleen kerennyt istumaan, saatikka rannalle. Asuntohässäkät, auton laittaminen/katsastaminen/toivottavasti myyminen, Paintballin Metsäliigan järjesteleminen, Juhannus, Ruisrock ja kaikki muu mitä on ajatellut tekevänsä "sitten lomalla". Näiden lisäksi on noita freelancer-hommeleita, joista onneksi sentään saa ihan kohtuu-korvauksen.

Ehkä join, ehkä en. Juhannus Himos Festivaleilla. Neljäs kerta toden sanoo. Kolmen päivän kuuri vie mehut vahvemmastakin miehestä. Jos sunnuntain ja maanantain pystyy häivyttämään mielestään, niin ei voi muuta sanoa kuin, että KIVAA OLI! Kerran vuodessa on kiva nollata pää aivan täysin. Juhannuksesta ja sen jälkeisestä viikosta riittäisi kerrottavaa vaikka kuinka ja ajatukset olisikin kiva kirjoittaa jonnekkin ylös, mutta sen verran arkaluontoisia asiat ovat, että yritetään pitää ne tällä kertaa ihan oman pään sisällä.

Mainitsemisen arvoista on myös Inkan uimakoulu ja Inkan "lähes uimaanoppiminen". Eilen oli päättäjäiset ja vanhemmat saivat tulla katsomaan mitä lapset ovat oppineet. Ja voin sanoa, että harmi niille vanhemmille, jotka eivät olleet katsomassa - niin innoissaan ja ylpeinä lapset esittivät vanhemmilleen mitä kaikkea he olivat oppineet. Jokainen uskalsi jopa hypätä veteen yli puolen metrin korkeudelta, yksi huimapää - ei varmasti Inkaa vanhempi tyttö - jopa pää edellä! Nämä ovat varmasti niitä hetkiä, jotka lapset muistavat vielä aikuisenakin (ja me aikuiset vielä vanhuksinakin).