Viime kirjoituksesta vierähtänyt vuosi. Nyt alkaa kuitenkin tuntumaan taas siltä, että pakko tyhjentää päätä tänne... :) Pitäisi muutenkin pistää sivut ajan tasalle.

Kirjotellaanpas tännekkin välillä jotain. Yleensä iskee tarve kirjoittaa, kun on jotain avautumisen aihetta, mutta nyt tuntuu menevän poikkeuksellisesti kaikin puolin "ihan jees".

Eilen koitti vihdoin se odotettu päivä, kun sain uuden asunnon avaimet käteen. Eilenillalla asunto myös näytti vielä asunnolta, nyt se näyttää lähinnä siltä, että siellä olisi räjähtänyt pommi. Ja huomenna todennäköisesti siltä, että siellä olisi räjähtänyt toinenkin. Saas nähä tuleeko siitä vielä asumiskelpoinen... :) Seuraavina kahtena viikkona todennäköisesti ei tarvitse murehtia liiasta vapaa-ajasta.

Mitä lomaan tulee, niin ei tätä yhtä viikkoa kyllä millään ilveellä voi lomaksi kutsua. Kaikki muut ovat töissä ja toisaalta itsekkin tekee töitä tuplateholla leipätyöhön verrattuna. Tosin remonteeraaminen on mukavaa vaihtelua ruudun edessä istumiselle ja palkitseehan se jonkin verran, jos ja kun tämän viikon aikana saa oikeasti jotain aikaiseksi.

Inka. Esikoululainen. Huh, että nämä vuodet vierivät. Asiasta siis kolmanteen hypätäkseni.

Minä. Päässä pyörii monia asioita. Hymyä. Tähän on hyvä lopettaa, ennen kuin kirjoitan tähän mitään mitä myöhemmin häpeän... :)

Kulunut viikko tuntui pitkästä aikaa taas "normaalilta". Töitä tuli painettua aamusta iltaan. Päivät leipätyön parissa, illat erään freelance-proggiksen parissa, jossa deadline heinäkuun loppu. Miksi nämä hommat pitää aina tehdä vasta viime-tingassa? No ehkä juuri siksi, että silloin se työskentely on oikeasti tehokasta. Ja kun kyse on urakkaluonteisesta työstä, niin onhan se kannnattavampaakin hoitaa hommat pois tehokkaasti. Seli seli...

Oli ehkä pienoinen järkytys, miten kesä, loma ja opiskelun kasaamien stressien purkautuminen voi muuttaa ihmistä. Ei ole sitten 14-vuotiaana koetun teini-helvetin jälkeen mennytkään näin lujaa. Pahaa tekee ja fiilikset eivät vieläkään ole ihan balansissa. Viinaa, tupakkaa, N... Hmm... ihmissuhteita, pienemmästäkin menee pää pyörälle. No mutta, eikös se elämän ensimmäinen kesäloma pidäkkin olla ikimuistoinen? :)

Eilen vietettiin Inkan 6-vuotissynttäreitä. On se jännä miten pienillä asioilla voi lapsen sydämen saada sykkimään onnesta. Etukäteen oli jo sovittu, että Inkalle tämän vuoden synttärilahja on oma huone, mutta kyllä se oli mahtava fiilis herättää Inka (joka oli kömpinyt taas vaihteeksi isin viekkuun), toivottaa hyvää syntymäpäivää ja kehottaa menemään tarkastamaan sänkynsä. Ajaijai... Paljon se ottaa, paljon se antaa.

Tänään tuli kipinä aloittaa inventaario, joka odottaa viimeistään muuton yhteydessä. Romua tuli kannettua 8 muovisäkkiä ulos. Sitten kauppaan ja vain kolme uutta muovisäkkiä tuli tilalle... No, miinuksen puolelle se tavaramäärä kuitenkin jäi, mutta ehkä pitäisi panostaa tuohon elintason nostamiseen vasta sen muuton jälkeen, huomattavasti vähemmän muutettavaa nimittäin sillä tavoin.

Äh, ei tässä kirjoittamisessa ole nyt päätä eikä häntää. Parempi painua jo nukkumaan ja huomenna uudella innolla puurtamaan työviikkoa pois alta. Ensiviikonloppuna luvassa taas rentoa meininkiä splättiksen parissa.

Taas hetki vierähtänyt viime bloggauksesta. Väliin mahtuu monta pientä ja suurta asiaa. Asiat suuruusjärjestykseen.

Oma asunto. Pienen ikäni olen uhonnut ostavani oman asunnon, heti kun se vain on mahdollista. Työsuhteeni vakinaistamisesta ei montaa viikkoa kerennyt kulumaan, kun tämä uho kävi toteen. Asuntoa oli tullut katseltua jo pidemmän aikaa, mutta vasta muutama viimeinen kuukausi aktiivisesti ja totuus oli, että omaan budjettiin sopivia kolmioita ei Hyvinkäältä löytynyt kuin Paavolasta - Hyvinkään Bronxista. Ei Paavolassa sinänsä mitään vikaa, kun yksikseen asustelisi, mutta Inkaa en sinne lähtisi kasvattamaan. Netissä eräänä iltana surffaillessani ja taas asuntoja selatessani törmäsin ensimmäisen kerran kolmioon, johon ehkä periaatteessa oli varaa. Peruskunnoltaan ihan ok rivitalon pääty muutaman kilometrin päässä keskustasta. 3h + kk. Tapetit, lattia ja maalit jostain 80-luvulta. Noh keittiö ja kylppäri oli sentään remontoitu yhdeksän vuotta sitten - vaikkakin maailma muuttuu yllättävän paljon yhdeksässä vuodessa. Jätin tarjouksen sillä mielellä, että asunto ei ikinä lähtisi siihen hintaan, mutta myyjällä oli näemmä jo kiire uuteen asuntoon, joten yllättävää kyllä, kaupat tuli. Halvemmasta hinnasta johtuen rahaa luonnollisesti jäi myös remppaamiseen. Syksyllä odottaa kiireinen viikko, kun pitäisi ainakin olohuone saada kuntoon ja muutettua. Stressiä, stressiä, mutta kuten sanottu, sopivan stressin alla meikäläinen toimii ainakin tuplateholla.

Kesäloma. Elämäni ensimmäimen palkallinen kesäloma. Täysi kuukausi pelkkää laiskottelua. HAH - niinhän sitä kuvitteli! Ensinnäkin loma lyheni samantien asunnonoston jälkeen viikolla, yksi viikko täytyy varata syksyllä remonttiin ja muuttoon. Toiseksi ei tässä ole vielä perseelleen kerennyt istumaan, saatikka rannalle. Asuntohässäkät, auton laittaminen/katsastaminen/toivottavasti myyminen, Paintballin Metsäliigan järjesteleminen, Juhannus, Ruisrock ja kaikki muu mitä on ajatellut tekevänsä "sitten lomalla". Näiden lisäksi on noita freelancer-hommeleita, joista onneksi sentään saa ihan kohtuu-korvauksen.

Ehkä join, ehkä en. Juhannus Himos Festivaleilla. Neljäs kerta toden sanoo. Kolmen päivän kuuri vie mehut vahvemmastakin miehestä. Jos sunnuntain ja maanantain pystyy häivyttämään mielestään, niin ei voi muuta sanoa kuin, että KIVAA OLI! Kerran vuodessa on kiva nollata pää aivan täysin. Juhannuksesta ja sen jälkeisestä viikosta riittäisi kerrottavaa vaikka kuinka ja ajatukset olisikin kiva kirjoittaa jonnekkin ylös, mutta sen verran arkaluontoisia asiat ovat, että yritetään pitää ne tällä kertaa ihan oman pään sisällä.

Mainitsemisen arvoista on myös Inkan uimakoulu ja Inkan "lähes uimaanoppiminen". Eilen oli päättäjäiset ja vanhemmat saivat tulla katsomaan mitä lapset ovat oppineet. Ja voin sanoa, että harmi niille vanhemmille, jotka eivät olleet katsomassa - niin innoissaan ja ylpeinä lapset esittivät vanhemmilleen mitä kaikkea he olivat oppineet. Jokainen uskalsi jopa hypätä veteen yli puolen metrin korkeudelta, yksi huimapää - ei varmasti Inkaa vanhempi tyttö - jopa pää edellä! Nämä ovat varmasti niitä hetkiä, jotka lapset muistavat vielä aikuisenakin (ja me aikuiset vielä vanhuksinakin).

Viimeisimmätkin loppurutistukset tehty ja nyt voi sitten virallisesti käyttää nimikettä insinööri. Insinöörityöstä tuli sitten loppujen lopuksi kuitenkin yllättävänkin hyvä. Ei kuulemma vitosia ole hirveän montaa EVTEKin automaatiopuolen historiassa annettu, että sinänsä voi olla lopputulokseen tyytyväinen. No, tuli sen takia kyllä stressattua ja valvottuakin ihan tarpeeksi. Urakan kruunasi vielä valmistujaisjuhlassa yllätyksenä tullut stipendi.

No, mitäs nyt sitten? Vakituinen työsuhde ja seuraavat 40 vuotta ajetaan joka aamu samaa reittiä töihin? Tein itselle alkukeväällä lupauksen, että mikäli en valmistu tänä keväänä (lue: pääse differentiaali ja differenssilaskennan tentistä läpi), lähden kokeilemaan siipiäni ulkomaille. Sisimmissäni toivoin tentistä hylsyä, mutta menin kuitenkin pänttäämään kaavat päähäni sen verran lujasti, että toive ei toteutunut. Se olisi ollut viimeinen mahdollisuus heittäytyä oman onnensa nojaan, kokeilla rohkeutensa rajoja, vielä kun ei ollut oikeasti sidottu mihinkään. Nyt vajaan viikon vanhana insinöörinä olen sidottu jo vakituiseen työsuhteeseen ja piakkoin myös asuntolainaan.

Toisaalta. Nyt loppui vihdoin se iän ikuinen vyön kiristely. Loputtomilta tuntuneet 15-tuntiset työpäivät ja tenttikirjojen kanssa valotut yöt ovat historiaa. Voi vihdoin alkaa elää niin kuin ihminen. Työpäivän jälkeen on aikaa oikeasti tehdä jotain, voi lähteä vaikka Inkan kanssa pyöräretkelle. Ja muutaman viikon päässä häämöttää elämäni ensimmäinen täysi kesäloma - viimeksi kesälomaa tuli vietettyä sen varsinaisessa merkityksessään yhdeksän vuotta sitten 15-vuotiaana. Nyt takana on kuitenkin tähänastisen elämäni rankin jakso. Voin kokemuksesta sanoa, että opiskeleminen työn ohessa on raskasta. Jos satut olemaan yksinhuoltaja, se on vielä huomattavasti raskaampaa. Ja jos työn (joka palkkansa puolesta voidaan luokitella hyväntekeväisyydeksi), opiskelun ja perheen lisäksi pitää kirjoittaa vielä lopputyötä vapaa-ajallasi... en voi suositella kenellekkään. Peräpeiliin katsottuna kokemushan se tuokin kuitenkin on - kokemus, joka opettaa paitsi nöyryyttä, kasvattaa myös eräänlaista itseluottamusta. Ja vaikka sääntö "paha saa palkkansa, rehellinen jää ilman" pitääkin nykyään useimmiten paikkansa, uskon silti, että jossain vaiheessa siitä oikeastakin työstä palkitaan - tavalla tai toisella.

Mutta siis, tällä hetkellä ei kuitenkaan voi muuta todeta kuin että hyvin pyyhkii! Ja tässä perheessä siitä todellakkin osataan ottaa kaikki irti! Se on elettävä silloin kuin siihen on mahdollisuus - otettava hetkestä kiinni, ennen kuin on liian myöhäistä. Tiedä vaikka sitä vielä joskus olisi niin hullu, että löytäisi itsensä pääsykokeista havittelemassa sitä D-kirjainta tuohon ammattinimikkeen eteen :)

Hei, alkaa näkyä valoa tunnelin päässä:

Insinöörityö kansitusta vaille valmis.
Tentit takana.
Kaikki koulutyöt tehty!
Lopullisesti!
Ei enää ikinä koulua!
Biletyksen paikka!

Muutaman päivän loma vaihto-oppilasvuottaan Valenciassa viettävän veljen luokse oli enemmän kuin ansaittu. Reissu oli - kuten ulkomaanreissut yleensäkkin - maailmankuvaaa avartava kokemus, vaikkakin 4 päivää on todella lyhyt aika matkustamiseen.

Juuri nimenomaan Espanja sopi tämän kiireisen vuoden ja valmistumishässäköiden jälkeiseksi lomakohteeksi kuin nappi silmään. Espanjassa kun ei olla niin hirveän kiireisiä eikä kaikki muutenkaan ole ihan niin tarkkaa. Ja jos mikä, niin juuri tuo rento meininki teki vaikutuksen. Siinä missä meikäläinen huitaisee safkan naamaan työpaikkaruokalassa vartissa, espanjalainen saa tähän kulumaan sen pari tuntia. Siinä missä meikäläinen junaan noustessaan valitsee sen tyhjän vaunun, espanjalainen hakeutuu sinne, missä on muitakin. Siinä missä Suomessa saa sakot, kun on rengas ulkona parkkialueelta, Valenciassa voit pysäköidä auton toisen auton eteen, kunhan jätät käsijarrun ja vaihteen vapaalle - tällöin pussitetun auton omistaja paikalle ensin saapuessaan voi työntää autosi pois tieltä.

Hyvä vai huono? Perussuomalaisen mielestä kuulostaa varmaan älyttömältä toiminnalta, mutta minussa nämä asiat herättivät pelkästään positiivisia fiiliksiä.

Rennosta meiningistä huolimatta reissulla ei tullut laiskoteltua. Ensimmäinen yö meni torkkuen Lontoon Stanstedin lentokentällä. Heti aamulla Valenciaan saapumisen jälkeen selkisi, että englannilla ei täällä tee yhtään mitään. Pienten mutkien ja puhelinsoittojen jälkeen olin kuitenkin perillä broidin kämpillä. Loppupäivä menikin sitten kaupunkia kierrellessä ja shoppaillessa. Illalla paikallisten vaihtareiden kanssa "muutamalle".

Seuraava päivä (pe) meni taas kaupungilla tutustuen mm. Valencian Katedraaliin, joka sinänsä oli kyllä kellotorneineen näkemisen arvoinen paikka. Myös yliopistolla tuli käytyä bissellä. Illalla porukalla keilaamaan, jonka jälkeen pussikaljottelemaan vanhalle joenpohjalle, ”Turialle”. Vielä 50-luvulla kaupungin halki kulki joki, joka tuhoisan tulvan jälkeen siirrettiin kiertämään kaupunki. Vanha joenpohja on säästynyt rakentamiselta ja se toimii oivana virkistysalueena.

Lauantaina tuli lähdettyä junalla pois kaupungista etelään Xativan kylään, jossa sijaitsee suht. iso vanha linna pienen vuoren huipulla. Oli hyvää pohjetreeniä kiivetä pienessä olotilassa vuoren huipulle :) Kuuluisin linnan asukeista oli ollut sotapäällikkö Hannibalin vaimo, jonka parveke työntyi vieläkin ulos linnanmuurista. Illalla stadionille katsomaan, kun Valencia pelasi Atlético de Madridia vastaan (1-1). Vaikka ei jalkapalloa tule hirveämmin seurattuakkaan, oli ottelu kuitenkin kokemus, jota ei ihan joka päivä saa kokea. Matsin jälkeen ulos kaupungista katsastamaan isohkoa Banana's-diskoteekkiä. Ja olihan se suomalaisen silmissä iso. Ja menoa riitti aamuun asti.

Sunnuntaina sitten keskivertoa huonompi olotila niin fyysisesti kuin henkisestikkin. Rahat loppu, seuraavana päivänä odotti taas täysipäiväinen matkustus. Ja kun yömyöhään vihdoin pääsee kotiin, odottaa arki ja arjen työt.

Kokonaisuudessaan kuitenkin sunnuntaita lukuunottamatta kyllä paras loma pitkään aikaan! Olla turistina, mutta kuitenkin olla vain kylässä. Rahaa ei palanut turhiin hotellimaksuihin ja aamiaisiin. Patjalla nukkumista ja perus opiskelijamättöä. Ja kaupan päälle paikalliset vaihto-oppilaat oppaina kaupungin yöelämään - 4 päivää vain on liian lyhyt aika.

Reissun kuvat löytyvät http://ajv.lautatarha.com/2006-kuvia/Valencia/.

Sivut edelleen vaiheessa, kaikki ylimääräinen vapaa-aika pitäisi uhrata Insinöörityölle. Loppu häämöttää jo... Sen verran jaksoin sivuja päivitellä, että lisäilin muutaman kuva-gallerian reissuista, joita männä vuonna tuli tehtyä.

http://ajv.lautatarha.com/2005-kuvia

Uusille kotisivuilleni on toistaiseksi vain yksi tie ja todennäköisesti tulit juuri sieltä. Sivut ovat kesken, enkä näitä sen takia missään hehkutakkaan. Sivujen ulkoasu ei ole minun suunnittelema, kiitos ulkoasusta lautatarha.comille - tosin ulkoasun kääntö kuvasta html/css-koodiksi on omaa käsialaa.

Tulevaisuudessa yritän tunkea tänne kuvamateriaalia ja silloin tällöin kirjoittaa tähän etusivulle jotain kuulumisia (avautumisia) :)

Että sellasta tänään! Huomenna tulee joulupukki ja kun pukki saadaan talosta ulos alkaa joulun kovimmat bileet!

Kuulumisiin!